Helsingin maa- ja merilinnoitus Ensimmäisen maailmansodan aikana Helsingin ympäristö linnoitettiin ensimmäisen maailmansodan aikana vuosina 1914 -1918. Suomi kuului tuolloin vielä Venäjään ja Helsingin linnoitus oli osa Venäjän silloisen pääkaupungin Pietarin puolustusta. Meren puolelta kaupunki suojattiin saariin rakennetuilla rannikkotykkipattereilla ja maan puolelta rakentamalla kaupungin ympärille sodan kuluessa kolme peräkkäistä maalinnoitusvyöhykettä. Linnoituksen nimi oli Krepost Sveaborg ja suomeksi Viaporin linnoitus. Meririntaman linnoittaminen Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Helsinkiin sijoitettiin torpedoveneitä, joiden tarkoituksena oli turvata Tallinnan sataman laivastotukikohtaa. Veneet olisivat voineet hyökätä Tallinnaan pyrkivän vihollisen selustaan. Meririntaman pattereiden ja niiden edustalle sijoitettujen miinakenttien oli tarkoitus suojata Katajanokan laivastoasemaa sekä Kruunuvuoren selällä sijaitsevaa suojaisaa ankkuripaikkaa. Varsinaista laivaston hyökkäystä Suomenlahdelle estivät sen kapeimpaan kohtaan Porkkalanniemen ja Naissaaren rakennetut järeät tykkipatterit ja niiden väliin sijoitetut miinoitteet. Sodan edetessä Krepost Sveaborgin eli Helsingin maa- ja merilinnoituksen strateginen merkitys kasvoi. Alueen piti pysyä ehdottomasti puolustajien hallussa ja siksi ryhdyttiin mittaviin maalinnoituksen laajentamistöihin. Meririntaman merkitys ei näissä suunnitelmissa juurikaan muuttunut. Vesialueet ulkosaarien ympärillä oli miinoitettu ja miinakenttiä sekä kulkukelpoisia laivaväyliä valvottiin saariin sijoitetuilta tykkipattereilta. Saarten lähietäisyydellä sijainneet miinakentät pystyttiin laukaisemaan maista käsin yhdyskaapeleilla. Laukaisu suoritettiin sähköisesti ja miinakenttiä varten oli Katajaluodolle...
Venäläiset Krepost Sveaborgin linnoitustykistö saatiin täyteen sodanajan vahvuuteen vasta keväällä 1915, jolloin sen vahvuus oli 73 upseeria ja 4877 aliupseeria ja miestä. Myöhemmin muodostettiin toinen samanlainen rykmentti linnoituksen maarintamaa varten. Helsingin varuskunnan miehistövahvuus oli suurimmillaan elokuussa 1917, jolloin se oli erikoispataljoonat ja merijalkaväki mukaan luettuna n. 15.000 miehen vahvuinen. Välittömästi Venäjällä tapahtuneen maaliskuun vallankumouksen (8.-12.3.1917 uutta lukua) jälkeen joutuivat jotkut päällystön jäsenet väkivaltaisuuksien uhreiksi. Krepost Sveaborgin virkatehtävissä toimivia henkilöitä korvattiin kiireesti uusilla armeijan demokratisoimisen nimissä. Joukkojen kuri höltyi ja omavaltaisuudet sekä riveistä poistuminen yleistyivät. Saksalaisten maihinnousua Suomeen pelättiin kuitenkin entistä enemmän ja linnoitustöitä jatkettiin. Elokuussa 1917 tehtiin valmiiksi suunnitelmat Helsingin ja sen lähikuntien evakuoinnista, jos saksalaiset hyökkäisivät. Suurisuuntaisessa suunnitelmassa päätettiin tarvittaessa siirtää kaupungista pois virastojen ja laitosten lisäksi koko väestö. Pääkaupunkiseudulta olisi siirretty yli 200.000 ihmistä Kuopion, Mikkelin ja Viipurin lääneihin 22:ssa vuorokaudessa. Toisen Venäjän vallankumouksen (6.-7.11.1917 uutta lukua) jälkeen aloitettiin 42. armeijakunnan kotiuttaminen, joka koski myös Krepost Sveaborgin joukkoja. Saksalaiset olivat nousseet maihin Viron rannikolla Riianlahdella jo lokakuussa 1917 ja helmikuun 27. päivänä 1918 joukot valtasivat Tallinnan maa- ja merilinnoituksen. Venäjä teki Saksan kanssa erillisrauhan 3.3.1918 Brest-Litowskissa. Hajallaan olevat venäläiset joukot siirtyivät suurimmaksi osaksi pois Suomesta sisällissodan riehuessa. Pieni osa sotilaista siirtyi punaisten puolelle ja otti osaa taisteluihin. Saksalaiset nousivat maihin Hangossa 3.-5.4.1918. Venäläiset lähettivät Helsingistä upseerilähetystön Hankoon. He tekivät saksalaisten kanssa sopimuksen, johon sisältyi määräyksiä linnoitusten tykkien vaarattomaksi tekemisestä lukot ja suuntauslaitteet poistamalla. Samalla venäläisiä vaadittiin jättämään laivat, laitokset ja linnoitukset hävittämättä; laivat oli riisuttava aseista ja niihin sai jäädä vain määräsuuruiset komennuskunnat; linnakkeet ja laitokset oli luovutettava tyhjinä. Saksalaisten joukkojen edettyä Helsingin laitamille 11.4.1918, poistui venäläisiä joukkoja kaupungista laivoilla, jotka suuntasivat Kronstadtiin. Helsinkiin jäi vielä joitakin sota-aluksia, jotka pysyttelivät puolueettomina kaupungin valtauksen yhteydessä. Punakaarti Vuoden 1917 ja 1918 vaihteessa Venäjän puna-armeijan perustamisen ja vanhan armeijan lopettamisen yhteydessä muodostettiin likvidointikomitea, jonka tehtävänä oli armeijan omaisuuden luettelointi ja evakuointi tai luovuttaminen punaisten hallinnoimalle Suomen kansanvaltuuskunnalle. Koko Krepost Sveaborg oli tarkoitus luovuttaa punaisille. Likvidointikomitean tehtävät jäivät kuitenkin keskeneräisiksi saksalaisten lähestyessä Helsinkiä. Kevättalvella 1918 punakaartin hallintaan siirtyivät vähitellen linnoituksen maarintama pattereineen ja ampumatarvikevarastoineen. Joillakin paikoilla ei punakaartilla riittänyt tarpeeksi väkeä vartioon, jolloin mm. Pitäjänmäellä sijaitsevia pattereita 101, 103 ja 104 vartioivat venäläiset sotilaat. Joissakin paikoissa yksityiset venäläiset asettivat omia vartiomiehiä mahdollisesti estääkseen punakaartilaisia saamasta aseita tai hyötyäkseen taloudellisesti niistä itse. Punaisten hallintaan siirtyivät myös maalinnoituksen puhelinverkot keskuksineen. Meririntaman sisemmän linjan saaret Harakka, Särkkä, Vallisaari, Kuninkaansaari ja Santahamina luovutettiin punaisille 1.4.1918 ja Viaporin keskuslinnoituksen päävartioon saatiin sijoittaa 100:n miehen vahvuinen vartiosto. Ulomman linjan saaret oli tarkoitus luovuttaa punaisille huhtikuun puolivälissä ja venäläisten olisi pitänyt poistua keskuslinnoituksesta 1.5.1918 mennessä. Yhteistyö ei aina sujunut kitkatta. Helmikuussa oli Pakilassa linnoitusalueen punakaartin vartiomiesten ja venäläisten sotilaiden välillä syntynyt laukausten vaihtoa. Maaliskuussa venäläiset olivat irrottaneet tykkien lukkoja ja vieneet niitä mennessään ilmoittamatta punakaartille, lisäksi he olivat yrittäneet tunkeutua ammusvarastoihin. Hangossa huhtikuussa tehdyn venäläisten ja saksalaisten sopimuksen jälkeen kerrotaan, että Pietarista oli lähetetty erityinen komennuskunta, joka poisti linnoituksen tykeistä lukkoja. Tykkien vaarattomaksi tekemiseen näyttää olleen muillakin intressejä. Niitä irrotettiin mm. vastavallankumouksellisten venäläisten toimesta. Myös valkoiseen kaartiin kuuluneet ovat muistelleet salaisia sabotointiretkiä pattereille. Saksalaisten saapuessa maarintaman läntisten linnoitusten eteen oli punaisten rintamat jo romahtaneet muualla Suomessa. Taisteluhautoihin saatiin kootuksi vain 1500 kiväärimiestä. Tykeille ei punakaartilta riittänyt asiantuntevaa henkilöstöä. Helsinki antautui 13.4.1918. Yksittäiset sala-ampujat jatkoivat taisteluaan vielä seuraavana päivänä järjestettävän sotilasparaatin aikanakin. Kaupungin valtauksessa kaatui 24 saksalaista sekä heidän kanssaan taistelleita suomalaisia valkoisia 17. Punaisia kaatui n. 300 ja vangiksi otettiin 6200 henkeä, joista tosin vain murto-osa oli ottanut osaa taisteluihin.
Lähde: KREPOST SVEABORG
HELSINGIN MAA- JA MERILINNOITUS
ENSIMMÄISEN MAAILMANSODAN AIKANA