Turku

Turku ja Varsinais-Suomi olivat sivussa sodan päänäyttämöiltä. Maakunta jäi punaisten haltuun vähillä kahakoilla.

Turun miliisin päällikkö William Lundberg sai 3.4.1918 ilmoituksen, että saksalaisia oli noussut maihin Hangossa. Suurin osa Turun miliisistä lähettiin näitä joukkoja vastaan. Samalla punakaartin johto määräsi,
että kaikkien 18 -55-vuotiaiden työläisten tuli ilmoittautua kaartin riveihin. Vain harva totteli määräystä. Saamaan aikaan aloitettiin punaisen siviiliväestön poiskuljetus Turusta.

Punakaartilaisten polttama miina- ja torpeedovarasto Turun satamassa. Huhtikuu 1918. Museoviraston kuvakokoelmat, HK19210119:238

Huhtikuun 11. ja 12. päivinä Turussa oli rauhatonta. Punaiset räjäyttivät venäläisten miinavaraston ja 13 pienehköä alusta satamassa saamiensa ohjeiden mukaan. Puhelinlaitokset ja kirjapinot joutuivat ilkivallan kohteiksi. Huhtikuun 12. päivänä lähti viimeinen punaisia ja heidän perheitään kuljettunut juna Turusta. Punaisten lähtö Turusta oli kuitenkin paremmin organisoitu kuin muualla Länsi-Suomessa.

Lohdutonta jälkeä Kanavaniemellä, kuva Kai Ekbomin arkistosta

Punaiset tyhjensivät jo Turkua ja yöllä 11-12.4. He tuhosivat Turun satamassa seitsemän hinaajaa ja kuusi höyrylaivaa, joita eivät voineet viedä mukanaan. Viimeiset punaiset pakenivat Turusta 12.4 jättäen kaupungin puolueettomiksi julistautuneiden matruusien valtaan. Saariston vapaajoukko saapui Turkuun 13.4 ja jatkoi sieltä etenemistä sisämaahan.

Kookkaampien alusten lisäksi suomalaiset saivat mm. 10 vartiovenettä ja kaksi miinanlaskuvenettä. Voisivat nämä olla taulussa kuvatut alukset?!

Suomalainen laivastotoiminta alkoi vapaaehtoisvoimin jo huhtikuussa 1918, jolloin Helsingissä ja Turussa perustettiin suojeluskuntatyyppiset, merikunniksi kutsutut aseelliset vapaaehtoisjärjestöt. Helsingin merikuntaan kuului 500 ja Turun 200 miestä. Niiden toimintaan kuului venäläisten jättämien laivojen haltuunotto, kunnostus ja ylläpito.

Haltuunottoon liittyi väkivaltaisia piirteitä. Jotkut venäläislaivat kaapattiin kolkkaamalla vartiomies ja miehittämällä alus. Röyhkeimmät tapaukset olivat silkkaa merirosvousta.

Helsingin merikuntaa johti merikapteeni Lindfors. Hänen apunaan oli luutnantti Yrjö Roos.

Viipurissa perustettiin Viipurin rannikkolaivue, joka huolehti merivartioinnista Karjalan kannaksen rannikolla.

Pian Helsingin valtauksen jälkeen päämaja lähettikin entisten Venäjän asevoimien upseereiden johtaman partion suunnittelemaan Laatokan rannikon linnoittamista. Ryhmää johti valkoisen Suomen ja vanhan Venäjänkin merisankari, luutnantti Yrjö Roos, ja siihen kuuluivat toinen laivastoluutnantti Achilles Sourander sekä kadettien edustajana yleisesikuntaeversti, Stavkasakin palvellut Karl Gyllenbögel.

Linkkejä:

Tietokirja Punainen Turku 1917–1918 avaa kattavasti tapahtumia sisällissodan aikaisessa Turussa.

Itsenäisyyden kipeä alkutaival – Aihe – Turun Sanomat