Laatokan puolustuksesta

Maalaus liittyy tilanteeseen, jossa ylipäällikkö Mannerheimin lähettämät miinatyöveneet ovat keväällä 1918 matkalla sodanuhkaiseen Käkisalmeen. Nopein tapa puolustaa suojaamaton Laatokan rannikko, oli varautua merimiinojen käyttöön. Sen jälkeen rakennettiin rannikkotykistöpatterit.

Laatokan puolustuksen ryhmitys kesällä 1918. Erkki Marttila.

Laatokan rannikkopuolustus

Suomen ”Kolmas rannikkotykistörykmentti kehittyi vuonna 1918 Laatokan rantamille.  Mannerheimin päämajassa oltiin huhtikuussa 1918 arveltu, että mikäli sisällissota jatkuu kevääseen, venäläiset saattaisivat nousta Laatokalla maihin punaisten tueksi.

Ove Enqvist, Rannikkopuolustuksen aluekysymykset autonomisessa ja itsenäisessä Suomessa, Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitos, 2007:

Päämaja alkoi suunnitella Laatokan puolustusta jo sodan aikana talvella 1918, ja keväällä ryhdyttiin toimiin. Virallisesti voidaan kuitenkin katsoa, että Laatokan puolustus perustettiin, kun merikapteeni Frithjof Salvén määrättiin ylipäällikön päiväkäskyllä N:o 28/22.3.1918 Vuoksen laivaston päälliköksi ja samalla Laatokan ja Saimaan satamien komendantiksi ja niillä toimivienlaivastojen päälliköksi. Huhtikuussa hän sai tehtäväkseen järjestää Laatokan rannikkopuolustuksen.

Puolustus piti järjestää miinoilla, saatavilla olevilla aseistettavilla höyry- ja moottorialuksilla ja upotuksiin varatuilla proomuilla. Jäiden lähdettyä ryhdyttiinkin takavarikoiduin aluksin vartioimaan Laatokkaa. Huhtikuussa 1918 luutnantti Salvén ja hänen avukseen lähetetty luutnantti Achilles Sourander laativat suunnitelman Laatokan rannikolle ja saariin rakennettavista pattereista.

… merikapteeni Frithjof Salven sai Antreaan 12. 4. 18 Päämajan käskyn, jonka mukaan hänen tuli ryhtyä luomaan Laatokan laivastoa ja suunnittelemaan toisaalta rannikon puolustusta vihollisen hyökkäysten torjumiseksi ja toisaalta eräitä toimenpiteitä oman hyökkäyksellisen toiminnan organisoimiseksi. M.m. tuotiin Sortavalaan huhtikuun 25 p:nä miinoja, joiden käyttö piti ottaa suunnitelmissa varsin aktiivisesti huomioon. Laivoja, jotka avoveden tultua suorittivat säännöllistä ulkovartiointia, oli käytettävissä melkoinen määrä. Vielä toukokuun lopussa, johon mennessä osa oli luovutettu ja omistajilleen takaisin, oli Salvenin käytössä edelleenkin 20 alusta.

Juhannuspäivänä 1918 oli laivue varustettu ja koulutettu niin pitkälle, että laivueen aluksilla nostettiin Suomen sotalippu ja viiri. Ensimmäisen Laatokan laivueen purjehduskauden tehtäviin kuuluivat lähinnä ulkovartiointi Salmin, Käkisalmen ja Sortanlahden alueilla aina Miikkulaisiin saakka sekä tykkien ja muiden rannikkopatterien perustamiseen ja varustamiseen tarvittavien kuljetusten toteuttaminen.

Seuraavaan artikkeliin: Taulun analysointi alkaa

Veneitä katseleva ukko

Mitä mahtaakaan rannalla veneitä katseleva vanhus ajatella, kun 1918 kauniina kesäpäivänä uneliaan idylliseen Käkisalmen pikkukaupunkiin ilmestyy kaksi uhkaavasti aseistettua sota-alusta – kuin käärme paratiisiin?

Todennäköisesti seuraavaa:

1. Onko keväällä solmittu I-maailman sodan Neuvosto-Venäjän hauras erillisrauha pettänyt, jatkavatko Saksanjoukot etenemistään?!

2. Vai onko Venäjän sisällissodassa tsaarin joukot lyöneet bolševikkien vallankumousyrityksen! Hyökkääkö nyt tsaarin armeija tänne mitätöimään Suomen itsenäisyyden?

3. Vai ovatko hyökkääjät sittenkin venäläisen puna-armeijan bolševikkejä, jotka tulevat vapauttamaan Suomen punakapinallisia, jotka ovat Käkisalmen vankileirillä? Alkaako Suomen sisällissota uudelleen?

4. Vai ovatko ne sittenkin itsenäisen Suomen partioaluksia, joita Mannerheim lupasi valvomaan itärajaa Laatokalla! Jospa ne nappaa salakuljettajat, jotka riistävät viimeiset ruoan murusemme!

Seuraavaan artikkeliin: Taulusta