Hiljattain palstalla keskustelivat Kari Poskiparta ja Pekka Partanen isoukkini Juho Lemmetyisen 100 vuotta vanhan kuolinilmoituksen tiimoilta, jonka oli jättänyt Pietari Poskiparta. Seuraavassa on asiasta hieman lisää.
Karjala-tietokantahakukone Katihan mukaan Poskiparrat (Riihipelto) ja Juho Lemmetyinen (Keiholampi) ovat asuneet Kaukolassa vierekkäisissä kylissä 1800-luvun loppupuolella. Mahdollisesti Juho on ollut ajoittain renkinä Poskipartojen tilalla.
Vuonna 1896 Juhon perhe muutti kymmenkunta km etelämmäksi Käkisalmen mlk:n Pärnään. Kuvassa on Pärnän tienoon talot, numeroista ilmenee niiden omistajat (1939), Käkisalmen Historia (1958) kirjan mukaan. Pärnän mylly (376) sijaitsee joen ylittävän maantiesillan alavirran puolella. Pitemmälle alavirtaan mentäessä on Juhon talo. Juhon poika Heikki asui pellon toisella puolella, Laatokan rannalla (377, Lahtela, Haukiruoko). Juhon Loviisa vaimon veljenpoika Taavetti Ruotsalainen muutti Pärnäjoen suussa olevaan Norssaareen (369), ilmeisesti kalastajaksi. Kalastus oli merkittävä elinkeino myös Juhon perheelle.
Pärnän lampi on kookas sokkeloinen Laatokan lahti. Pietari Poskiparta näyttää muuttaneen Kaukolasta 1912 lammen rannalle Juhon naapuriksi (373-4, Vienola). Olettaisin, että Pietari oli Juhon ja Heikin kalakaveri. Isäni mukaan joessa ja lammessa oli turvallisen mukava kalastaa. Sen sijaan Laatokan ulapalla raivoisa myrsky saattoi puhjeta yllättäen ja makean veden koukkunokkaiset aallot olivat vaarallisempia kuin suolaisen meren laakeat aallot.
Kerran syysmyrskyllä Heikki-ukki ja hänen kalakaverinsa joutuivat täpärään tilanteeseen kun vaahtopäiset aallot alkoivat vyöryä purjeveneeseen. Onneksi veneessä oli iso pärekori saalista varten. Korin molemmissa päissä oli kahvat, joten kaksistaan kaverukset mättivät korilla tulvivaa vettä pois veneestä. Ponnistellen he onnistuivat pääsemään Laatokan luodolle, jossa oli kalamaja. Kylmissään he tunnustelivat seinäparrujen päällisiä – onnistuen lopulta löytämään sinne jemmatun tulitikun. Heikki lämmitti kainalossaan kivenmurikan kuivaksi. Tikunraapaisu onnistui ja hytisevät ukot saivat tulen sytytetyksi ja vaatteet kuiviksi.
Mikäli tikkua ei olisi ollut, tai raapaisu olisi epäonnistunut, olisivat he kait paleltuneet kuoliaiksi. Siinä tapauksessa tämäkin juttu olisi jäänyt kirjoittamatta! Isä-Villen kertoman mukaan vene oli soudettava, kuitenkin sen etuosaan voitiin pystyttää yksinkertainen purje. Saattoi olla tässä linkissä esitetyn kaltainen. Onkohan jollain parempaa tietoa perinteisistä Laatokan veneistä?
Pekka Partanen mainitsi kuulleensa, että ennen sotia Pärnän myllärinä toimineen Juho Lemmetyisen vaimon nimi oli Iida. Tuolloin Juho, oikealta ristimänimeltään Johan, makasi jo haudassa, mutta mylläri oli kaiketi Juhon pojanpoika Juhana Lemmetyinen (s. 1899), hänellä oli Iida niminen vaimo (os. Savolainen). Johan ja Juhana tai Juho ja Juha nimethän kuulostavat jokseenkin samalta. Juhana oli Heikin eka avioliitosta, eli hän oli isä-Villen velipuoli.
Juhanan avioliiton kautta Poskiparrat ja Lemmetyiset ovat todellakin kaukaista sukua keskenään, tosin eivät vielä Juhon kuolinilmoituksen jättöaikaan, sillä tuleva Iida-vaimo leikki vielä tuolloin käpylehmillä 11-vuotiaana Hiitolassa. Kiitokset Pietari Poskiparran suvulle osanotosta ja Juhon kuolinilmoituksen jättämisestä reilu 100 v. sitten! Olettaakseni tuolloiset kalakaverit ovat Laatokan tyrskyissä yhdessä katsoneet kuolemaa silmästä silmään, joten silloin muistetaan kaveria viimeisellä matkallakin.
Mylläri Juhanan Riitta-äiti kuoli keuhkotautiin pojan ollessa 4 v. vanha. Juhana itse kuoli 1959 Iitissä. Olin tuolloin 4-vuotiaana hänen hautajaisissaan. Heikistä ja Juhosta on enemmän tietoa sukutarinassani, jonka julkaisin aiemmin Käkisalmi-palstalla Halloween kauhutarinan merkeissä.
Tarkennuksia:
Myöhemmissä Face keskusteluissa saatiin lisätietoa. Juhana Lemmetyinen ei toiminutkaan myllärinä, vaan pelkästään asui myllyn vieressä. Juhana eli ”Leme-Jussi”, oli töissä Waldhofin tehtaalla ja Leme-Iita toimi kutojana. Ennen sotia (1933- lähtien) Pärnän myllyn ja -sahan omistajana ja myllärinä toimi Kaarlo Helminen.