Ampumakilpailupalkinto

Ville kertoi osallistuneensa ampumakilpailuun, jossa pääpalkintona oli komea lattialla seisova kaappikello. Hän johti kisaa aina viimeiseen patruunaan asti. Kuitenkin hän hermoili viimeisen laukauksen, jolloin oli tyytyminen II-palkintoon.

Kun pikkupoikana kuuntelin tätä kertomusta, niin harmittelin mielessäni:

– Olisihan iso kumiseva kaappikello ollut komeampi kuin II-palkintona saatu vaurioitunut taulu.

Nyt kuitenkin arvostan taulua enemmän kuin kelloa! Ja hyvä etteivät kaivaneet Villen silmää pois talvisodan lopussa, muuten taulu olisi jäänyt saamatta!

Kilpailu saattoi olla esim:

Karjalan ampujapiirin mestaruuskilpailut, jossa oli mukana myös Suomen toiseksi suurin kaupunki Viipuri.

Karjalan ampujapiirin mestaruuskilpailut Käkisalmessa 1939. Muistojemme Käkisalmi kirja

Tai Laatokan Rannikkoprikaatin jokin ampumakilpailu, joita oli useita.

Laat.RPr:n hiihdot. Hiihtoammunnan voittaja kersantti Ovaska suorittamassa ammuntaansa. (1942-03-12 SA-kuva)

On jopa mahdollista, että itse Mannerheim ojensi kilpailun taulupalkinnon Villelle.  Ainakin elokuvassa niin voisi tapahtua!

Suomen Marsalkan vierailu Laat.RPr:ssä. Marsalkka tarkastaa joukot Huuhanmäen urheilukentällä. (1943-05-30 SA-kuva)
--> Seuraava artikkeli: Taulu matkailee sotien jälkeen

<-- Edellinen artikkeli: Villen-jatkosota

Taulu matkailee sotien jälkeen

Jatkosodan päätyttyä Villen maatilan tavarat pakattiin epämääräisiin nyssäköihin Käkisalmessa. Taas kerran taulu joutui evakkomatkalle, jossa tavarat olivat alttiina hankaumille ja sateelle, kun ne lähetettiin Keski-Suomeen.

Laatokan saariston ja rantakylien evakuointi käynnissä 1944. Kuvaaja: Pekka Kyytinen, SA-kuva.

1950-luvun alussa Ville rakensi maatilan Heinolan mlk:aan, jonne tavarat siirrettiin junalla ja haettiin asemalta hevosella.

Evakuoitua tavaraa junassa. ( SA-kuva)

Itse näin taulun ensi kerran 1960-luvun alussa. Pikkupoikana minua kiinnosti vanhempieni komeroon säilötty antiikkinen radio. Satuin huomaamaan myös siellä olevan lituskan vanerilla suojatun paketin. Avasin lootan naruja nähdäkseni, että vaurioitunut tauluhan siellä oli.

Evakuointia. Valokuvaaja: E. Partanen. SA-kuva

Hieman myöhemmin meillä kävi eräs ovelta ovelle ompelukonekauppias, joka sivuhomminaan osteli taloista tauluja. Hän tutkaili seinällä olevaa hieman kookkaampaa taulua. Se ei kuitenkaan miestä innostanut. Hän kyseli muita tauluja. Tuolloin isäni haki viereisestä huoneesta tämän taulun näytille. Vaikka taulu oli vaurioitunut, ompelukonemies kehui taulua vuolaasti. ”Tämän taulun on kyllä maalannut joku tekijämies, sen näkee siveltimen jäljestä”! Hän olisi halunnut ostaa taulun, mutta isäni ei myynyt. Tauluun sisältyi niin paljon kotiseutumuistoja, ettei hän pystynyt siitä luopumaan.

Vuosikymmeniä jahkailin, mahtaisiko ompelukonemiehen arviossa olla perää, oliko taulun maalari joku tekijämies?

Alkuvuodesta 2017 otin taulusta kuvia ja lopulta lähetin ne Ateneumiin ja Jyväskylän Yliopistoon tutkittaviksi.

Muistan kun opiskelin 1970-luvulla H:gin Yliopistossa, niin tuolloin Ateneumin taideopiskelijat olivat kuuluja taistolaiskommareita. He seisoskelivat Yliopiston kulmilla tyrkyttämässä KGB:n masinoimaa Tiedonantaja-lehteä.

Kaipa tuo porukka on edelleen katkera Mannerheimille valkoisten voitosta, vieläpä itsenäisyytemme 100v. juhlavuonna. Sillä kaikki taidetahot yrittivät syöttää taulusta kömpelöä pajunköyttä:

  1. Ateneum kieltäytyi tutkimasta oheista Repin 1918 signeerattua taulua. Tämä on varsin outoa, sillä en löytänyt Ateneumin sivuilta pienintäkään aktiviteettia liittyen teemavuoteen 1918. Perusteluna pyyntööni Ateneum väitti, että taulu on Keski-Euroopasta 1700-luvulta.
  • Väite ei voi pitää paikkaansa, koska alukset kulkevat polttomoottorilla ja niissä on konekivääri! Ateneumin määrittämänä ajankohtana kumpaakaan keksintöä ei ollut edes olemassa.
  • Toisaalta, jos taulu on 1700-luvulta, pitäisihän se silti tutkia, sillä eihän Suomessa kovin montaa niin vanhaa teosta ole.  Eli he eivät itsekään usko väittämäänsä.

2. Kansallisgalleria ei edes vaivautunut vastaamaan sähköpostiini, vaikka taulun alukset todennäköisesti liittyvät Suomen itsenäistymiseen ja vapaussotaan sekä ovat kaiketi itsenäisen Suomen ensimmäisiä rajavartioaluksia. Pupujussikat vain painoivat pään pensaaseen!

3. Sitten taulu matkusti maksulliseen Jyväskylän Yliopiston tekemään tutkimukseen. Sen mukaan taulussa sykkyrällä oleva taustakankaan langanpätkä on mikroskooppitutkimuksen mukaan tuntemattoman Keskieurooppalaisen taiteilijan signeeraus G. Muita taiteilijaan tai teoksen alkuperään viittaavia merkintöjä maalauksesta ei mukamas löydy.

He eivät suostuneet ollenkaan näkemään tai tutkimaan alla olevia tekstejä, vaikka sen heille osoitin videolla.

Oma tutkimukseni signeerauksesta.

Kantelussani pyysin yliopistoa selvittämään mistä tiedevilpiltä haiskahtavassa tuloksessa oikein on kysymys? Jyväskylän Yliopisto ei edes vaivautunut vastaamaan sähköpostiini, vaan pupujussikat kaiketi painoivat asian villaisella ja työnsivät pään pensaaseen.

Onkohan yliopiston johto ollenkaan kartalla mitä sen laboratorioissa ja tietojärjestelmissä touhutaan? Jatkuva avointen ovien päivä? Jyväskylän rollaattori Yliopistollahan on yhteistyötä myös Suomen salaisimman paikan, Tikkakosken Viestikoekeskuksen kanssa. Sehän tunnetusti vuotaa kuin seula! Mitähän kautta?

Viestikoekeskuksen entisenä apulaisjohtajana toiminut ja Jyväskylän Yliopistossa nykyisin kyberpuolusta luennoiva eversti, on haastattelussa osuvasti todennut: ”Suomessa ollaan sinisilmäisiä eikä taustoja kyseenalaisteta tarpeeksi.”

Pajunköydestä tarkemmin artikkelissani: Asiantuntijat ohjaavat-kebab-kioskille.

Tästä nykyisyyteen liittyvästä haarasta voisi tulla kiintoisa agenttitarinarönsy ”Ilmestyskirja 1918” elokuvaan. Seikkailupätkiä voisi putkahtaa silloin tällöin esiin katkaisemaan alusten puksuttaessa eteenpäin.

Harva nykysuomalainen kuitenkaan tietää, millaisia poliittisia jännitteitä Repin aiheutti molemmilla puolilla rajaa aina kuolemaansa asti eli vuoteen 1930. Kamppailu Ilja Repinistä, Ilta Sanomat

Katkeruus Mannerheimia ja Repiniä kohtaan on edelleen voimissaan! Auktoriteetteina toimivat tahot haluavat salata menneitä vilpillisiä tapahtumia, siksi kierrellään ja sävelletään näennäistuloksia. Siksi ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tutkia taulua itse. Onhan minulla hieman kokemusta antiikkiesineiden tutkimuksesta, sillä olen mm. luennoinut mm. Antiikkimattoalan Maailmankonferenssissa USA:ssa.

Kenties vielä lähetän Tabu-Repin taulun ystävieni kautta USA:han tutkittavaksi? Taulu pääsee taas matkailemaan ja hämmentämään samean löyhkäävää vettä!

--> Seuraava artikkeli:  Matkan etapit

<-- Edellinen artikkeli: Ampumakilpailupalkinto