Käkisalmen Vahtiniemessä oli sodan aikana toinenkin sotilaskoti, jota kutsuttiin ”Häränotsan Sotapesäksi”. Se sijaitsi kasarmilta kilsan päässä Kivisalmen satamassa. Kesällä 1944 paikkakunnan 15-vuotias koulutyttö tuli töihin sotapesään. Kiintoisassa artikkelissa hän muistelee, millaista oli sotilaskodin elämä ajankohtana, jolloin sodan lopputulos alkoi olla arvattavissa.
Sotilaskoti palveli lähinnä RT3:n venejoukkuetta, jolla oli satamassa naamioidut laiturit, verstas, miinavarasto, sukellusvenetelakka yms. Yhden parakin nimi oli peräti ”Hotelli Laatokka”. Laatokan rannikkoprikaatin venejoukkue rahtasi veneillä ja laivoilla ammuksia ja muita tavaroita saarissa ja rannikolla oleviin puolustusasemiin. Venepartiot jahtasivat myös vihollisen desantteja, jotka radiot mukanaan soluttautuivat saariin ja edelleen mantereelle vakoilutehtäviin.
Pikkupoikana ihmettelin erästä faijasta otettua valokuvaa. Hänellä oli päässään hattu, jossa oli hassulta näyttävä häntä niskassa. Kuvassa nojailevalla kaverilla on samanlainen asu. Niskanauhallinen saattaa olla veneen pomo, koska hän vaan rennosti paljasjaloin katselee kun muut ahertavat siirtäen tynnöreitä veneeseen?
 |
| Kuljetusmoottori lähdössä Heinäsenmaahan Kivisalmesta (Vahtiniemestä, lähellä Käkisalmea). 20.08.1942, Katso tietosivu |
Sotilaskoti hoiti päivisin venejoukkueen muonituksen. Ruoka oli yksitoikkoista: Pääasiallisesti perunaa ja lotinaa, velliä, puuroa, vanikkaa, soppaa. Iltasin porukka kokkaili parakeissaan omia ruokia. Venejoukkueen haaveihin tietysti tarttui kaloja. Isäni maatila oli parin kilsan päässä, hän hoiti sieltä patoihin lammasta, possua, kananmunia, omenoita yms. herkkuja.
Kuten Tuntemattomassa Sotilaassakin, veneporukka teki salaa kiljua. Sen nauttiminen tosin päättyi onnettomammin. Venejoukkueen päällikkö oli maailmaa kiertänyt Suomen Joutsen purjelaivalla, jopa Etelä-Amerikassa asti. Talvisodassa hän oli palvellut panssarilaiva Ilmarisella. Kaiken kukkuraksi hän oli opiskellut juristiksi, joten kiljutouhusta paiskattiin kovat rapsut varottavaksi esimerkiksi. Sanktioiden toimeenpano kuitenkin siirrettiin ja lopulta peruttiin sodan loputtua. Merkintä jäi kuitenkin faijan kantakorttiin.
Syyskesällä 1944 siviilejä alettiin evakuoida, koska sodan lopputulos oli jo arvattavissa. Lähtiessään ”Kenraali-Everstiksi” kutsuttu sotilaskodin tyttö repäisi pari sivua muistoksi pitämästään muonavihkosta. Sattumoisin paperissa oli isäni nimi! Päättyikö tarina romanttisen onnellisesti niin kuin Suomi-Filmissä? Lue linkin artikkeli, niin tiedät!
https://sotaveteraanit.fi/wp-content/uploads/2021/10/SV-6_2013_compressed.pdf sivu 18.