Puolustusvoimien lippujuhlapäivän 4.6.2024 kunniaksi hieman tarinaa Käkisalmen ”Tikkakosken Mannekiinista” ja muistakin kiinnostavista karpaaseista siellä jossakin.
Karvahattupäinen isä-Ville on ampuma asemissa talvisodassa. Ase on kait kotimainen Lahti-Salorannan pikakivääri. Teinipoikana tiedustelin Käkisalmelaiselta isältäni, onko kypärä hyvä, pysäyttääkö se luodin? ”Ei se pysäytä, mutta se on hyödyllinen, koska tykistökranaatit lennättävät kiviä ja sirpaleita niskaan.” Hän puhui kokemusasiantuntijjana, sillä talvisodan Mantsin saaren taisteluissa nelimoottoriset pommikoneet möyhensivät suomalaisten asemia pirstaleiksi, jolloin kiviä ja routapaakkuja satoi niskaan kauheasti. Hän toimi partisaanina hiihtopartiossa, jonka tehtävänä oli kaapata ja tuhota Laatokan rantatien kuljetuksia, jottei Kitelän mottiin jääneet viholliset saisi täydennystä. Tarkemmin olen asiaa selostanut nettisivullani https://namescope.fi/ilmestyskirja1918/taulun-omistajasta/villen-talvisota/
Erityisen paljon suomalaisten haaviin tarttui Emma pikakiväärejä. Tässä kuvassa sukulaismies Aarre Autere on räiskimässä Emmalla lentokoneita.
Lähde Saarijärven museo: www.facebook.com/photo/?fbid=2353677164943374&set=a.1466934446950988&__tn__=%2CO*F
Suomalaiset saivat näitä venäläisvalmisteisia pikakiväärejä tuhansittain sotasaaliiksi talvi- ja jatkosodan aikana. 1930-luvun suosittu iskelmäkappale ja ammuttaessa pyörivä, äänilevyä muistuttava rumpulipas johtivat aseen suomalaislempinimeen Emma. Saarijärveläinen kranaatinheitinmies Aarre Autere (1913–1988) muisteli myöhemmin pikakivääriin liittyviä Suvannon linjan tapahtumia joulukuulta 1939: ”Kun oltiin krh [kranaatinheitin]-porukkaa, niin meillähän ei ollut kuin kiväärit aseistuksena, mutta teki mieli ampua lentokoneita. Läksimme Hännisen Einon kanssa [rykmentinkomentaja Teuvo] Wartiovaaralta pikakivääriä pyytämään ja saimme. Saimme Emman. Tehtiin pesäke pellon aidan taa. Emma oli niin kehno, että ei lauennut kuin kertatulella ja kovalla pakkasella ei lauennut ollenkaan. Tämä meidän räiskyttely johti pommilastin tuomiseen korsun ympärille.” www.facebook.com/saarijarvenmuseo/posts/pfbid0pofHb5LDPXMffj8A3hoBq1xPnw6FMAiLudeBUe69ntNyXg4R2TC65t1eF1PXwm2ml?__tn__=%2CO*F
Poteromiehen isä, Johannes Autere on Eliel Roikonen ukkini 3. serkku. Hannes oli kuvanveistäjä ja taidemaalari. Hänet palkittiin Pro Finlandia mitalilla ja hän voitti myös kultamitalin Pariisin biennalessa 1937. Tästä linkistä voit katsella hänen taidettaan.
Alla olevasta linkistä voit laittaa Emma valssin soimaan Ture Aran esittämänä vuodelta 1929: https://www.youtube.com/watch?v=ZR629Qmfh8M
Tässä tarinassa seikkailee tosielämän alkuperäinen ”Tikkakosken Mannekiini” alikersantti Ville. Hupaisaa termiä sekä Villen tapaa kieltäytyä uhmakkaasti pokkuroimasta esimiehiä, noudatti myös alikersantti Rokka. Villen vaimon veli, Väinö Eemeli, oli kirjailija Väinö Linnan aseveli JR8:ssa eli ”Tuntemattoman Sotilaan Rykmentissä”. Hämärässä korsussa Eemeli on varmaankin kertoillut kaverilleen Linnalle sisarensa aviomiehen Villen touhuilusta, joka myöskin sodan lopulla sekaantuu kiljun valmistukseen ja ryyppäjäisiin ja joutuu siitä kiipeliin.
Kolmanneksi, elokuvassahan alikersantti Rokka sankarillisesti haavoittuu kahlatessaan ja raahatessaan haavoittunutta kaveriaan vuolaan joen yli. Todellisuus on raadollisempi. Eemeliä raahannut kersantti luovutti kesken kaiken ja Eemeli putosi haavoittuneena Tulemajokeen. ”Kaveria ei jätetä”-sääntöä rikkonut kersantti joutui heti sotaoikeuteen ja -vankeuteen ja kuoli pian. Suku odotteli vuosia toivoen, että Venäjän Aunukseen haavoittuneena kadonnut Eemeli vielä palaisi. Lopulta eräs hänen aseveljensä lähetti suvulle kirjeen selostaen toivottoman tilanteen, todeten ettei Eemeli ikinä palaa! Vuolas virta riipaisi hänen ruumiinsa ahvenan valtakuntaan ja sieltä edelleen taivaaseen! Helmi-tätini säilytti isoveljensä kohtalosta kertovaa surullista, mutta vapauttavaa kirjettä Raamattunsa välissä kuolemaansa asti.
Tarkemmin selostettuna, talvisodan haavoittumisen jälkeen Ville työskenteli Väinön siskon kanssa Tikkakosken asetehtaalla. Jatkosodan alettua tehdas pyrki pitämään jok’ikisen työntekijän poissa rintamalta, sillä tehtaalla valmistettujen Suomi-konepistoolien valmistus pomppasi pilvilukemiin. Ennen talvisotaa asetta ehdittiin valmistaa noin 4 000 kappaletta. Sodan alettua Suomi-konepistooleita ryhdyttiin tekemään suunnilleen tuhannen kappaleen kuukausivauhdilla.
Aseiden piippujen sorvari Lemme-Ville oli kuitenkin poikkeus. Hän oli kriittisen uppiniskainen suunsoittaja ja ärsyttävä kuumakalle, joka oli tehtaalla suututtanut esimiehensä. Tämä puhisi: : ”Ville tunkee nokkaansa joka paikkaan ja asioihin, jotka eivät hänelle kuulu! Sen sisällä ja touhuissa on niin paljon ylimääräistä höyryä, joten hänet pitää passittaa rintamalle … siellä hän voi päästellä vapaasti höyryjään ulos!”. Niinpä häidensä jälkeen keväällä 1942, alikersantti Ville määrättiin ”Tikkakosken Mannekiiniksi” eli konekivääriampujaksi JR 25:een Äänisjärven Suurlahden rintamalle Seesjärvelle..
Asemasotaa. Partiointia, ajoittaista molemmin puolista häirintää tykistöllä, kranaatinheittimillä ja jalkaväen aseilla. Molemminpuolista kaiutinpropagandaa.
Väkivaltaisia tiedusteluja: 31.7.1942 ”…hyökkäsi n. 75 miehen voimalla… Vihollisen tappiot: 61 kaatunutta, 5 vankia. Omat tappiot: 3 kaat. + 18 haav. Vangit kuuluivat iskupioneereihin” https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5774045988&aineistoId=2374161778
Sapuska oli yksitoikkoista puuroa. Paitsi kerran onnistuttiin herkuttelemaan, silloin saatiin ruuaksi palentuneita perunoita! Villellä oli Seesjärvellä aseveljinä muitakin kovapäisiä karpaaseja kuten Lauri Törni ja Mauno Koivisto.
Ennen sotia Ville oli urheillut menestyksekkäästi kilpa-ammunta kisoissa. Liki parin vuoden komennuksen jälkeen hän onnistui Käkisalmen sotalomallaan sattumalta tapaamaan harrastuksestaan tutun majurin. Ville oli ikuisesti kiitollinen majurille, joka onnistui hoitamaan hänelle siirron Käkisalmeen RT3:n rannikkotykistölinnakkeeseen, joka oli vallattu takaisin suomalaisille. Isäni näkemyksen mukaan siirto pelasti hänen henkensä, sillä JR25 joutui myöhemmin Kannaksen taisteluissa tuhoisasti mottiin.
Villen RT3 ajasta tarkemmin nettisivullani. https://namescope.fi/ilmestyskirja1918/taulun-omistajasta/villen-jatkosota/
Sodan lopulla Ville sekaantui myös Rokan tapaan kiljun valmistukseen ja ryyppäjäisiin. Tuomioksi tuli 1,5 kk arestia. Kuitenkaan tuomiota ei pantu käytäntöön, vaan hänet armahdettiin sodan loputtua.
– Video 18 min https://www.youtube.com/watch?v=ceG0UD40QDM
Tuntemattoman sotilaan rykmentti JR8
Jo Talvisodassa kokemusta hankkinut Väinö enoni taisteli onnistuneesti sodan lopulle asti JR8:ssa. Tarkemmin sanottuna Tuntematon Sotilas elokuvan lopulla olevaan kohtaukseen asti, jossa sotilaat liian hätäisen sillan räjäyttämisen johdosta, joutuivat paniikissa kahlaamaan Tulemajoen yli vihollisen luotisateessa.
Kohtauksen osia näkyy myös tässä 1,3 min elokuvan trailerissa www.youtube.com/watch?v=NTYesNj_sBg
Elokuvassa ”Tikkakosken Mannekiini”, kersantti Rokka haavoittui olkapäähän, mutta silti pystyi raahaamaan haavoittuneen kaverinsa joen yli onnistuneesti, vaikka haavoittunut Suentassu sanoo: ”Jätä miut!”
Tosielämässä kersantti Liski raahasi vatsaan haavoittunutta enoani. Väinö parkaisi: ”Jätä minut… en selviä… Pelasta itsesi!” Kersantti pelastui, mutta kuoli 3kk koko sodan päätyttyä. Tilanteessa kersantti saattoi rikkoa sääntöä:”kaveria ei jätetä”, sillä www.sotapolku.fi mukaan hän päätyi Tulemajoella Väinön raahauspäivänä sotaoikeuteen ja -vankeuteen ja hieman myöhemmin hän kuoli.
https://www.sotapolku.fi/henkilot/liski_urho-olavi_1912-11-04_valkjarvi/
Kun Ville kaipaili Seesjärveltä takaisin Käkisalmeen, niin onneksi paikalle tuli (yhtä) (-: pätevää väkeä … eli Lauri Törni ja Mauno Koivisto. Puna-armeijan käytössä ollut Degtjarev-pikakivääri oli jatkosodassa myös presidentti Mauno Koiviston käyttämä asetyyppi.
Kuvaus:
Kuusiniemi oli eräs tukikohtamme Seesjärven etelärannalla. Yöllä 17.3.1944 venäläiset hyökkäsivät tukikohtaan saartaen sen. Osasto Törni lähti läheisestä Jouhivaaran kylästä liikkeelle, aloitti vastahyökkäyksen ja löi vihollisen takaisin Seesjärven pohjoispuolelle. Taistelualueelta löydettiin kaatuneita vihollisia 83. Vankeja saatiin 32. Omia kaatui kuusi.
Jääkäri Mauno Koivisto muisteli taistelua: Kevättalvella 1944 venäläiset hyökkäsivät yli Seesjärven ja yrittivät vallata Kuusiniemen kärjessä olevan tukikohdan. Hälytyksen saatuamme lähdimme autoilla Kuusiniemen suuntaan ja jatkoimme sitten matkaa suksilla. Komppanian päällikkö kulki 1. joukkueen mukana, johon minäkin kuuluin, niemen vasenta puolta järven jäätä pitkin aivan rannan tuntumassa. Kun tulimme linnoitetun tukikohdan kohdalle, näimme järvellä taivaanrannassa suuren määrän venäläisiä poistumassa. Ne olivat ampumamatkan ulkopuolella. Silloin tukikohdasta huudettiin: ”Niitä on tuolla toisella puolella vielä!”
Lähdimme kiertämään tukikohdan ohitse oikealle. Jäällä oli kaatuneita ja haavoittuneita venäläisiä. Tulin yhden suksiensa päällä maanneen haavoittuneen kohdalle. Hän oli menettänyt ilmeisesti paljon verta, vapisi kylmästä, pelosta ja verenhukasta ja näytti päätänsä, eli pyysi tuskiensa…
Voit lukea tuon tarinan jatkon tästä Sotahistorialliset kohteet linkistä.
Sodan päättyessä syksyllä 1944 osa Suomen armeijan aseista kätkettiin erilaisiin varastoihin. 1.Divisioonan Jääkärikomppanian päällikkö, kapteeni Lauri Törni ja asealiupseeri Arvo Männistö kätkivät aseita Enoon. Männistö kertoi asekätkön sijainnin 1990-luvulla, jolloin kätkö avattiin, ja aseet tuotiin Sotamuseoon. Näiden joukossa oli tuo Mauno Koiviston käyttämä, Kuusiniemen taistelusta sotasaaliiksi saatu Dektjarjev-pikakivääri. Ks.aseesta lisää www.kotimaa.fi/blogit/emma-ja-punaruusuinen-silkkiliina/
Mannerheim-ristin ritari, maanpetturi vai sotasankari? Kolmessa armeijassa kapteenin sotilasarvon saavuttanut Lauri Törni soti niin Suomessa Saksassa kuin Vietnamissakin. Ilmeikäs esittelyvideo Lauri Törnin elämästä löytyy linkistä. Pitempiäkin videoita löytyy Googlella useita.