Maalaus liittyy tilanteeseen, jossa ylipäällikkö Mannerheimin lähettämät miinatyöveneet ovat keväällä 1918 matkalla sodanuhkaiseen Käkisalmeen.
Nopein tapa puolustaa suojaamaton Laatokan rannikko, oli varautua merimiinojen käyttöön. Sen jälkeen rakennettiin rannikkotykistöpatterit.
Reilu viikko ennen Suomen itsenäistymistä tuhoutui Porin edustalla venäläinen torpedovene Bditelnyi ajaessaan Saksan keisarikunnan laivaston sukellusveneen SM UC58 laskemaan miinaan. Kolme päivää myöhemmin tuhoutuivat MT-1 ja MT-14 miinanraivaaja-alukset mukanaan 9 ihmishenkeä. Alusten nimistä on pääteltävissä, että tuhoutuneilla aluksilla oli ainakin 12 sisaralusta.
Muutama päivä tapahtuman jälkeen onnettomuuspaikalle saapui kaksi venäläistä miinanraivaajavenettä. Ne olivat yli kymmenmetrisiä puisia veneitä, joiden keulassa oli konekiväärit. Niiden toimista ei ole tarkempaa tietoa, sillä toinen niistä ajoi miinaan ja syntyneessä räjähdyksessä molemmat veneet miehistöineen tuhoutuivat kokonaan.
Taulun puiset alukset ovat kaiketi uponneiden alusten sisaraluksia, nimeltään ”MT- (?nro)”, jotka oli evakuoitu venäläisiltä keväällä 1918. Miinaveneitä takavarikoitiin ainakin kolmisenkymmentä. Taulun alukset ovat todennäköisesti itsenäisen Suomen ensimmäisiä rajavartioaluksia. Alusten miehistö kaiketi sai huhtikuun alussa seuraavan kaltaisen käskyn Mannerheimilta:
- ”Alukset on kuljetettava Laatokalle Käkisalmeen. Luovuttakaa ne Vuoksen suun satamassa luutnantti Salvenille. Matkallanne pyritte edesauttamaan vapaussodan voittoa, kuitenkaan yltiöpäisesti vaarantamatta varsinaista tehtäväänne.”
Optimistisesti ajattelen, että alusten matkan korkeasta käskijästä johtuen on mahdollista, että alusten sotapäiväkirja kirjoitettiin huolellisesti ja se on edelleen jossain pölyisessä mapissa. Parhaimmillaan joku saattaa löytää kyseisen paperin. Valokuva-arkistoista saattaa löytyä tietoa ”MT-nro” sisaralusten ulkonäöstä ja kohtaloista tms. Vanhoista paikallislehdistäkin voi löytyä olennaista tietoa.
Taulussa Suomen sisällissodan kauheuksien karaisema miehistö ohjaa Mannerheimin tehtävänannon mukaisesti aluksiaan läpi sotien pauhinan kohti määräpäätään ajankohtana, jolloin useat sodat riehuvat ympärillä:
- Suomen sisällissota on loppuvaiheessaan, Viipurin lopputaistelu lähestyy.
- I-Maailmansota jatkuu Euroopassa, saksalaiset huseeraavat Virossa. Englantilaiset puolestaan häärivät Murmanskissa ja Vienan Karjalassa
- Saksalainen Itämeren divisioona on juuri saapunut Suomeen
- Itsenäinen Suomi käy vapaussotaa Venäjän tsaarin/Kerenskin /Bolševikkien armeijaa vastaan. Karjalan kannaksella Raudussa on juuri käyty dramaattinen ”Kuoleman laakson” taistelu, jossa kuoli yli tuhat ihmistä, joista suuri osa venäläisiä.
- Leninin puna-armeija tekee vallankumousta Venäjällä.
Miinaveneiden huimapäinen miehistö ohjastaa aluksiaan läpi Suomen sisällissodan loppupauhinan, kaupunki kaupungilta, läpi jäisten miinakenttien ja vaarallisten tykistöasemien, kohdaten punakapinallisia, kiperiä tilanteita, vankileirejä, salakuljettajia, ryöstelijöitä ja petkuttajia.
Loppumatkallaan alusten miehistö vaihtaa roolia, he tekeytyvät varastetuilla veneillä Viipurista pakeneviksi suomalaisiksi punakapinallisiksi päästäkseen Pietarin bolsevikki vallankumouksen pyörteiden läpi. Alukset sulautuivat hyvin maisemaan, nehän ovat alkujaan venäläistä tekoa. Suomalainen miehistö tunsi vedet ja käytännöt ja kielen hyvin, sillä vuotta aiemmin he kaiketi olivat olleet vielä tsaarin laivaston palveluksessa.
Tukalista tilanteista selvittyään alukset onnistuvat pujahtamaan Neva joelle. Läpäistyään Laatokan tyrskyt, kovia kokeneet alukset saapuvat määränpäähänsä Käkisalmeen.
Juhannuspäivänä 1918 oli laivue varustettu ja koulutettu niin pitkälle, että laivueen aluksilla nostettiin Suomen sotalippu ja viiri. Ensimmäisen Laatokan laivueen purjehduskauden tehtäviin kuuluivat lähinnä ulkovartiointi Salmin, Käkisalmen ja Sortanlahden alueilla aina Miikkulaisiin saakka… Lähde: Saaristomeren Meripuolustusalue, Turku 2003.
Mannerheimin käskystä (1918) perustettiin Käkisalmeen Vahtiniemen rannikkopuolustusasema. Nämä alukset olivat kaiketi sen ensiaskel.
Helmikuussa 1919 Mannerheim kävi vierailulla Käkisalmessa ja sen varuskunnassa, jossa taulua kaiketi säilytettiin. Ilmeisesti Mannerheim oli tauluun tyytyväinen, koska vuonna 1919 Suomen hallitus palkitsi Repinin Valkoisen ruusun ritarikunnan kunniamerkillä.
Isäni Ville asui Käkisalmessa Vahtiniemen linnakkeen vieressä ja oli varuskunnan palveluksessa talvi- ja jatkosodassa.
Lisätietoa:
Laatokan rannikkopuolustus
Suomen ”Kolmas rannikkotykistörykmentti kehittyi vuonna 1918 Laatokan rantamille. Mannerheimin päämajassa oltiin huhtikuussa 1918 arveltu, että mikäli sisällissota jatkuu kevääseen, venäläiset saattaisivat nousta Laatokalla maihin punaisten tueksi.
Ove Enqvist, Rannikkopuolustuksen aluekysymykset autonomisessa ja itsenäisessä Suomessa, Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitos, 2007:
Päämaja alkoi suunnitella Laatokan puolustusta jo sodan aikana talvella 1918, ja keväällä ryhdyttiin toimiin. Virallisesti voidaan kuitenkin katsoa, että Laatokan puolustus perustettiin, kun merikapteeni Frithjof Salvén määrättiin ylipäällikön päiväkäskyllä N:o 28/22.3.1918 Vuoksen laivaston päälliköksi ja samalla Laatokan ja Saimaan satamien komendantiksi ja niillä toimivienlaivastojen päälliköksi. Huhtikuussa hän sai tehtäväkseen järjestää Laatokan rannikkopuolustuksen.
Puolustus piti järjestää miinoilla, saatavilla olevilla aseistettavilla höyry- ja moottorialuksilla ja upotuksiin varatuilla proomuilla. Jäiden lähdettyä ryhdyttiinkin takavarikoiduin aluksin vartioimaan Laatokkaa. Huhtikuussa 1918 luutnantti Salvén ja hänen avukseen lähetetty luutnantti Achilles Sourander laativat suunnitelman Laatokan rannikolle ja saariin rakennettavista pattereista.
http://www.rannikonpuolustaja.fi/archive/1966_3.pdf
… merikapteeni Frithjof Salven sai Antreaan 12. 4. 18 Päämajan käskyn, jonka mukaan hänen tuli ryhtyä luomaan Laatokan laivastoa ja suunnittelemaan toisaalta rannikon puolustusta vihollisen hyökkäysten torjumiseksi ja toisaalta eräitä toimenpiteitä oman hyökkäyksellisen toiminnan organisoimiseksi. M.m. tuotiin Sortavalaan huhtikuun 25 p:nä miinoja, joiden käyttö piti ottaa suunnitelmissa varsin aktiivisesti huomioon. Laivoja, jotka avoveden tultua suorittivat säännöllistä ulkovartiointia, oli käytettävissä melkoinen määrä. Vielä toukokuun lopussa, johon mennessä osa oli luovutettu ja omistajilleen takaisin, oli Salvenin käytössä edelleenkin 20 alusta.
http://rt3maisemissa.blogspot.fi/2006/10/rannikkotykistrykmentti-3n-maisemissa.html
Salvén esikuntineen ryhtyi heti etsimään Laatokalla Suomen alueella olevista satamista tehtävänannon mukaisia aluksia. Varsinaisia sota-aluksia niissä ei ollut. Salvén oli toteuttanut siviililaivojen pakko-oton melko tehokkaasti. Kun 22.5.1918 liiat alukset luovutettiin takaisin omistajilleen, jäi Laatokan Puolustuksen käyttöön vielä 11 höyryalusta, 5 ruoppaajaa, 2 moottorivenettä ja 2 proomua.
Taulun miinatyöveneet tulivat ilmeisesti korvaamaan luovutettuja aluksia alkukesästä, sillä etualan lummekasveissa on lehdet, muttei vielä kukkia.
Juhannuspäivänä 1918 oli laivue varustettu ja koulutettu niin pitkälle, että laivueen aluksilla nostettiin Suomen sotalippu ja viiri. Ensimmäisen Laatokan laivueen purjehduskauden tehtäviin kuuluivat lähinnä ulkovartiointi Salmin, Käkisalmen ja Sortanlahden alueilla aina Miikkulaisiin saakka…
http://perinneyhdistys.suntuubi.com/index.php?cat=19
Kuinka Karjalan merta puolustettiin? Suomen itsenäistyttyä Laatokan puolustus järjestettiin ensimmäisenkerran jo Vapaussodanaikana maaliskuussa 1918. Ensin vain aluksin ja merimiinoin operoiva joukko oli nimeltään Vuoksen Laivasto. Nimeä Laatokan Puolustus alettiin käyttää huhtikuussa 1918. Lokakuussa1918 nimeksi tuli III Rannikkotykistöpataljoona. Vuoden 1919 toukokuussa Laatokan meripuolustuksesta vastaavan joukon nimeksi vahvistettiin Rannikkotykistörykmentti 3 (RT 3).
Takimmaisen aluksen perässä näyttäisi olevan oranssinen kellukekoho, se on ilmeisesti miinojen kosketusraivauksessa käytetty syvyysleija. Sen periaateja kuvia löytyy oheisesta linkistä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Miinanraivaaja
Raivattaessa raivaaja hinaa perässään erityisillä kohoilla ja syvyysleijoilla varustettua vaijeria, jossa on määrävälein mekaanisia tai räjähdysnalleilla toimivia leikkureita…
Seuraavaan artikkeliin: Veneiden tapahtumakalenteri
