Facebook palstalla hiljattain kyseltiin tietoa Pärnän Myllystä ja Juho Lemmetyisen talosta ja hänen mahdollisista jälkeläisistä.
Juho Lemmetyinen (s.1847) oli isoukkini. Kuvan ottamisesta tulee marraskuussa kuluneeksi 100v. Juho kuoli 1 kk myöhemmin 4.12.1918 vanhuuden heikkouteen.
Katihan mukaan sahamyllyn renki Simo Klemettinen (s.1816) asui hetken Pärnässä 1834. Sukunimeni oli Sotkamon aikoihin Clemetti, Ruskealan vaiheessa Klemettin(en), Sortavalan aikaan Lemettinen, Käkisalmen aikaan Lemmetyinen.
Katiha ja Hiski hakukoneista sukujuuriaan etsiville vihjeeksi: Nimistä kannattaa muodostaa vähiten taipuva vartalo tyyliin: *lem*, niin eri variantit löytyvät. Kun katselee syntymävuotta, vanhempia, puolisoa, lapsia jne, niin hakua voi tarkentaa. Hakukoneilla 10 sukupolven henkilöhistorian runko löytyi parissa päivässä. Sitten vaan lykkii tuloksia ilmaiseen MyHeritage ohjelmaan. Helppoa kuin heinänteko Pärnässä!
Termi sahamylly (vrt. sawmill) viittaa yleensä sahalaitokseen, jossa joskus on myllykin. 1834 Pärnäjoessa oli enemmän vettä, joten veden voimakkaampi virtaus jaksoi paremmin pyörittää sahakoneistoa. Vuonna 1857 toimitetun Vuoksen laskun jälkeen vesi väheni olennaisesti. Mahtoikohan sahaustoiminta loppua, koska Käkisalmen Historia-kirjasta en löytänyt tietoa? Sahaaminen tai mylläritoiminta eivät tietääkseni olleet ukkieni elinkeinoja, vaan kotitarveviljely ja –kalastus sekä puutavaran rahdinajo hevosella talvisin.
Isoukkini Juho Erkinpoika Lem(m)etyinen syntyi 1847 Ruskealassa. Hänen vaimonsa nimi oli Loviisa Paavontytär Ruotsalainen, heillä oli pojat Heikki ja Robert. He asuivat aluksi vaimon veljen maatilalla 15 km pohjoiseen Käkisalmesta, Kaukolan Keiholammella, joka nykyisin on valtavan graniittilouhoksen keskellä.
Juhon perhe ja vaimonsa veljenpojan Lauri Ruotsalaisen perhe muuttivat Käkisalmen mlk:aan 1896, osoitteeseen Pärnä n:o 1, Ylipuolipelto.
Pärnä No:1 maat (395) kuuluivat Hannukaisen (Hanikka) suvulle, joka muutti seudulle jo 1600-luvulla. Jakoset muuttivat 1700-luvulla. Pärnän poikiin kuului 1900-luvun alkupuolelta lähtien kummisetäni Matti Hannukainen, joka oli isäni paras kaveri. Todennäköisesti sukujen ystävyys on vanhempaa perua, joten Juho on kait hankkinut tilansa Hannukaisilta. 1895 voimaantullut maanjakolakihan salli tilojen jakamisen. Vuoteen 1939 mennessä Pärnä No:1:sta oli lohkottu 12 kiinteistöä.
Lohkomisessa muodostettiin Lahtelan tila (377). Pärnäjoen saaressa olevassa talossa asui isoukkini Juho vaimoineen ja poikansa Robertin perhe. Ukkini Heikin perhe, mukaan lukien isäni, asui peltojen toisella puolella eli Laatokan puoleisella rannalla (Haukiruoko). Onkohan nykyisin lahden perukassa joku jätevesiallas? Vesi näyttää oudolta. Juhon pelto kasvaa nykyisin taloja, melkoista apulantaa on kylvetty!
Ruotsalaisten perhe asui kolmannessa talossa. Heidän sukunsa on lähtöisin Nilsiästä. Tiettävästi he olivat sukua kuuluisalle saarnamiehelle Paavo Ruotsalaiselle, josta tehty ooppera on esitetty jopa New Yorkin Metropolitanissa.
Käkisalmen Historia-kirjan (1958) mukaan: Pärnäjoen saaressa oli Luiru niminen tila (376), jonka omisti (1939) Kaarlo Helminen (asui Juho Lankinen). Katihan mukaan 3v myllärintytär Kaija Helminen kuoli Pärnässä 1934, muita Käkisalmen Helmisiä ei hakukone löydä.
Juho asui vuosisadan alussa saaressa Pärnän myllyn vieressä. Robertin ensimmäinen Maria-vaimo hukkui syksyllä 1919, olisikohan hän liukastanut pikkurisella omatekoisella sillalla, joka ylitti joen?
Juho Lankinen oli kait kalastaja. MyHeritage kertoo: JOHAN syntyi paikassa Käkisalmi Pärnä 1, Karelia. Mutta, minulla ei ole maksettuja tunnuksia, en pääse peremmälle.
Ainakin hänen veljeään Mattia kutsuttiin Laatokan lohikuninkaaksi. Lankinen ja isoisäni Heikki joutuivat vaaratilanteeseen jäätyään Laatokan jäälautalle, josta kerron sukutarinassani. 1960-luvun alun Karjala-lehdessä on kerrottu koko seikkailu, sain artikkelin Heinolassa asuvalta Lankisen Pekalta. Matin Onni-poika (s. 1901) kirjoitti artikkeleita mm. Kalamiesten Niksikirjaan. 1960-luvulla olin verkkokalassa Onnin ja isäni Villen kanssa Heinolassa.
Isoukkini Juho kuoli 1918. Heikin talo tuhoutui 1930-luvun alkupuolella. He olivat kauniina kesäpäivänä juomassa kahvia, kun yhtäkkiä katto romahti välikaton päälle. Kahvinkeitto hellalla oli heittänyt kipinän kuivalle pärekatolle. Isäni pelasti tulipalon keskeltä ensiksi lompakkonsa ja sitten hyljekiväärinsä ja haulikon. Talo rakennettiin uudelleen. Sitten Heikin jalkaan iski kuolio, jalka jouduttiin katkaisemaan. sukulaismies alkoi hoitaa tilaa.
Isäni Ville hankki työpaikan Waldhofin selluloosa tehtaalta, jolloin alkoi tulla omaa rahaa. Hän osti rekvisiittaa: susiturkin ja rannekellon. Hannukais-Matilla oli kait jo auto, ainakin 50-luvulla perunakeisari porhalsi reteesti Emarilla (EMW) ”luu ulkona” ja Fennia holkkitupakki hampaissa. Ei siis mitkään maalaispojat, vaan toivevävyt pyyhkäisivät Pärnästä Käkisalmen yöhön!
Käkisalmen Kasinon poskivalsseissa vasenta kättä täytyi pitää korkealla, jotta rannekello näkyi koko salille. Statussymboli paransi flaksia. Myöhemmin eräs rouva kertoi, että hän luuli Lemmevilleä tuolloin joksikin vauraaksi tehtaan rakennusurakoitsijaksi. ”Onks tukka hyvin, näkyyks kello” – vihjataan laulussakin!
1930-luvulla puimakoneita ja jauhomyllyjä alettiin pyörittää jo (kylän yhteisillä) maamoottoreilla. Sota-aikanakin kylän viljat piti puida, mutta bensaa ei saanut. Tällöin Ville ja Jakosen veljekset lähtivät lainaamaan sitä sakemannien bensavarastosta. He juottivat vartijan humalaan. Kun bensatynnyri kolahti veneeseen, niin umpikänninen vartija havahtui ja hamusi pistoolin esiin. Perään satoi nikkeliä, kun ukot painuivat lipettiin!