Pronssikautinen ympäristöteknologia

Aiempi projektini liittyy pronssikautiseen Lähi-Itään. Myös sen tiimoilta olen ideoinut elokuvahankkeen ”Molten images”, eli ”Valetut Kuvat”.  Olen jo tarjonnut sitä USA:han.

Tämä vuosikymmeniä kestänyt ympäristöhanke on tarjonnut yllättäviä ja erikoisia käänteitä:

Oivalsin tavan, miten käsittämättöminä pidettyjä persialaisten mattojen kuviointeja voidaan lukea. Hieroglyfejä osataan lukea, mutta itämaisten mattojen kuviointeja ei. Nykykäsityksen mukaan ne liittyvät muinaisiin primitiivisiin uskomuksiin ja riitteihin. Tosin arvostetuin itämaisten mattojen asiantuntija Joseph McMullan esitti jo 1960-luvulla, että kuviointi liittyy vesialtaisiin. Näin onkin!

Valikoituihin mattoihin on tallennettu nerokas kuivan maan viljelymetodi. Arkeologien mukaan 2500 vuotta sitten Persian kasteluverkoston pituus vastasi yli puolta matkaa kuuhun. Miten he saivat riittävästi vettä verkostoonsa karun kuivasta maasta? Vastaus on tallennettuna persialaisiin mattoihin.

Mikäli muinainen metodi otettaisiin uudelleen käyttöön, voitaisiin tuottaa ruokaa ja vettä, torjua ilmastonmuutosta sekä jälleenrakentaa Lähi-Idän raunioituneet seudut aina Intiasta Marokkoon! Tuloksena olisi upeita puutarhamaisia viljelmiä, jotka tarjoaisivat työtä ja toimeentuloa miljoonille ihmisille. Tämä pienentäisi ympäristöpakolaisuutta ja alttiutta värväytyä terroritoimintaan.

Aridisten alueiden tasamaaviljelyssä viljelyolosuhteet huononevat vuosi vuodelta eroosion johdosta. Mattojen esittämissä pienvaluma-alueteknisissä viljelmissä olosuhteet puolestaan paranevat jatkuvasti, sillä viljelmän 3D-mikrotopografia kaappaa vettä ja  tuulen kuljettamaa ravinteikasta humusta. Ranskalaisten tiedemiesten mukaan maaperän humukseen sidottava hiili on avainasemassa ilmaston muutoksen hillinnässä.

 Viljely hyödyntää agro-forestryä, multicropping tyyppisesti: 2-3 kerrosta (hedelmä)puut, köynnös/pensaskerros, pohjakerros (vilja-, vihannekset, juurekset). Viljelmäketjut toimivat myös tehokkaina palokatkoina ehkäisten laajoja maastopaloja.

Parhaimmat matot tulisi pikaisesti identifioida ja saattaa UNESCOn maailmanperintölistalle, ennen kuin mattoihin tallennettu nerokas muinainen tieto katoaa lopullisesti. Listalle on sijoitettu paljon vähäisimpiäkin kohteita.

USA:ssa ymmärrettiin hankkeen mahdollisuudet ja minut pyydettiin luennoitsijaksi Antiikkimattoalan Maailman Konferenssiin. Se puolestaan innosti minua tekemään aiheesta myös Namescope korusarjan ja tietokonepelin ja elokuvakonseptin.

Suomessa projekti on aikaansaanut lähinnä loksahtaneita leukoja. Myös Saksassa toimiva YK:n UNCCD kiinnostui hankkeestani kutsuen minut jopa Syyriaan konferenssiin. Koska YK ei voi virallisesti asioida yksityishenkilön kanssa, niin pyysin suomalaisia kansanedustajia ja eurokansanedustajia välittäjiksi.

Ainoastaan yhtä henkilöä asia kiinnosti. Valitettavasti tulin kertoneeksi hänelle hieman hankkeen historiasta:

Vaikeudet alkoivat, kun jouduin Suomen kehitysyhteistyöhallinnossa  Me too” tyyppisen ammatillisen hyväksikäytön kohteeksi. Valitin tapahtumasta esimiehilleni. Asianosaisen henkilön poliittisen selkänojan vuoksi esimiehet kuitenkin päättivät salata asian ja erottivat minut laittomalla irtisanomisella. Lisäksi minua rankaistiin syöttämällä muiden tekemät munaukset niskoilleni.

Jotta potkut näyttivät laillisilta, keskeneräinen ympäristöprojektini piti väärentää kadoksiin H:gin Yliopiston julkaisusarjassa ilmestyneestä tutkimusraportista. Niinpä tri  Kimmo Kiljusen  kokouspöytäkirjasta raaputettiin jatkovalmisteluun hyväksytty projektini kadoksiin: ”Potentials of water-harvesting techniques in dryland biomass rehabilitation”.

Simuloitu pienvaluma-aluetekninen viljelymetodi (Israel/Assyyria) Simuloitu pienvaluma-aluetekninen viljelymetodi (Persia)

Sattumoisin kehitysyhteistyön korkein virkamies, alivaltiosihteeri, oli itse lähettänyt minut Keniassa perehtymään muinaiseen ympäristöteknologiaan. Kuitenkin ”Me too” hyväksikäyttöä salatakseen hänkin alentui sutkimaan hyväksytyn projektin kadoksiin ja  lisäksi jouduin salaiselle ”Mustalle Listalle”, jonka vuoksi olen kehitysyhteistyöhallinnolle pelkkä epähenkilö.

Kansanedustaja kuunteli ja siten suuttui minulle sanoen: ”Ei tuollaisista asioista saa puhua!” Ettäs kehtasitkin tulla esittämään projektiasi minulle! Asia päättyy tähän!”

Ymmärtääkseni perussyy koko härdelliin on toki syvemmällä:

Vuosikymmeniä sitten poliittiset päätöksentekijämme panivat ”pukin valvomaan kaalimaata”!  KGB-Stasi konnuuksiin koulutetut UM:n ylijäämäheput pantiin luotsaamaan kehitysyhteistyön hyväntekeväisyyttä?

Tähänkin oli syynsä, sillä kuulemani tarinan mukaan:

Kekkoslovakian lopulla oli hallitustasolla sovittu, että toinen hallituspuolue saattoi kerätä bonuksena lahjukset idänkaupasta.

Vastapainoksi toinen puolue sai mandaatin periä vastaavan osuuden kehitysyhteistyöstä ns. toimituspalkkiona. Alkujaan oli tavoitteena kerätä eräänlainen vallankumousrahasto, jolla Suomi muutettaisiin DDR:n kaltaiseksi ihannevaltioksi.

Tuolloin UM:n suojissa saattoi tehdä mitä tahansa. Jos joku arvosteli toimintatapoja, niin se torpattiin toteamalla: ”Ei pidä paikkaansa! Asiasta keskustelu häiritsee idänkauppaa!”

Kerätyllä salaisella rahastolla ilmeisesti toteutettiin myös ns. Kouri kaupat.

Sitten joku peijakas paljasti Nigeriaan jemmatut hämärärahat. Kavallusmafia kyhäsi peitetarinan, jonka mukaan rahat mukamas kuuluivat Nigeriassa toimivalle suomalaisten ristiinkytkentäprojektille.

Kuitenkin tuolloin itse Kehitysyhteistyöosaston osastopäällikkö kertoi lehtiartikkelissa, ettei Nigeriassa ollut mitään ristiinkytkentä projektia. Toisekseen hän korosti, että Suomen Kehitysyhteistyössä ei koskaan tehdä projektien ristiinkytkentää.

Mutta poliitikot jyräsivät hänet, projekti oli mukamas sovittu ilman asianmukaisia dokumentteja! Ihan täyttä soopaa! Rahojakin liikutteli huijariksi osoittautunut pakistanilaispankki.

Omasta kaltoin kohdellusta hankkesta tein vielä kantelun Opetusministeriön kansliapäällikölle, koska häntä oli ilmeisesti johdettu harhaan tapaukseni käsittelyssä. Kenties hän oli aikeissa tehdä jotain hyväkseni, mutta keskenkaiken yllättäen hyväkuntoinen, nuorehko, urheilullinen (SM-kulta) mies kuoli.

Tapasin Keskusrikospoliisin etsivän puiston penkillä. Kerroin hänelle kohtaamistani hämärähommista mainiten, että pienempienkin rahojen takia ihmisiä on murhattu. Jämeräilmeinen etsivä sadatteli pitkään. Kunnes hän kakisteli, että meillä oli toinenkin UM:n juttu tutkinnassa… Sitten hän pomppasi pystyyn tokaisten: ”Minun on mentävä! Onneksi minulla on tänään vapaapäivä!”

Toki UM:n hämärähommat havaittiin muuallakin, sillä koko metsäsektori uhkasi erota UM:n hallinnoimasta kehitysyhteistyöstä. Asiasta istui joku komiteakin.

Kansanedustajista tai muistakaan byrokraateista ei ollut projektilleni apua. Heidän kanssaan oli jopa vaarallista asioida mafian hirvenmetsästäjien vuoksi. Joten tein ympäristöteknologia hankkeelleni itsekseni ”maan alla” tietokonesimulaation avulla. Sitten esittelin tulokset USA:han, jossa hanketta kiiteltiin.

Olemassa olevien asiakirjojen mukaan kehitysyhteistyötä hallinnoiva  UM pyysi minua valmistelemaan ympäristöhanketta, mutta UM:n aliurakoitsija lopetti vilpillä projektini. Niinpä oman käsitykseni mukaan UM:n ilmaisema pyyntö valmistella projektia on edelleen voimassa, siksi olen jatkanut projektin tekoa vuosikymmeniä.

Saadakseni selvyyden projektin epäselvään hallinnolliseen tilanteeseen pyysin Eduskunnan Oikeusasiamiestä selvittämään asian. Lähetin myös hankkeen edistymisraportin hänelle toimitettavaksi eteenpäin. Hankehan oli  oli saanut suitsutusta USA:ssa .

Valitettavasti samoihin aikoihin sattui  ”Nobel kirjelmä-jupakka”, jolla lähettäjä varoitti komiteaa myöntämästä palkintoa suomalaiselle ehdokkaalle.

En kauheasti yllättyisi, jos Nobel varoitus koski poliitikkojemme salaista hämärärahastoa ja sen paljastumisuhkaa sekä Nigerian ristiinkytkentä huiputusta?

– Syöttiköhän Suomi palkinnon myöntämistä puolustavassa selostuksessaan Nigerian ristiinkytkentä hömpän totena myöskin ruotsalaiselle Nobel komitealle?

Oikeusasiamies koki palkinnon saamisen  tärkeämmäksi ja suhmuroi kanteluni vähin äänin ö-mappiin. Valittavasti hän lähetti myös ympäristöteknologia hankkeen raportin takaisin minulle, vaikka pyysin häntä lähettämään sen asiaankuuluville viranomaisille. Siksi hanke viivästyi taas 10 vuotta.

Koskien omaa projektiani, niin Oikeusasiamiehen lausunnon mukaan ”ei ole mitään erityistä syytä” tutkia UM:n hämärähommia.

Huumeoikeudenkäynnissä on ilmennyt, että sitä pyörittivät poliisit, joiden tehtävänä on ehkäistä huumekauppaa. Sama toimintakuvio pätee kehitysyhteistyörahoihin:

Organisaatio, jonka tehtävänä on valvoa kehitysyhteistyöprojektien laillisuutta, nappaakin härskisti provisiot veronmaksajien maksamista määrärahoista. He eivät voi jäädä kiinni, koska he toteuttavat hämärähommiaan korkea-arvoisten poliitikkojen toimeksiannosta ja suojeluksessa. Lisäksi asiakirjat ovat salaisia. Heitä ei voi paljastaa, koska Krp juoksee karkuun ja eduskunnan oikeusasiamies painaa housut tutisten päänsä pensaaseen. Ainoa vaihtoehto on, että nostaa asia esiin ulkomailla.

Kehitysyhteistyöhallinto valvoo itse itseään poliitikkojen suojelussa. ”Raaputtamalla rahaa!” -periaatteella projekteja väärentyy piiloon tai pullahtaa esiin täysin tyhjästä!  Vuosittain rahaa palaa miljardin verran! Veronmaksajien rahat katoavat hornan tuuttiin. Media kaivelee näennäisesti jotain poliitikkojen lautakasoja. Jos poliisi astuu tontille, niin mafiahan voi erottaa poliisijohdon jonkun näennäisen tekosyyn perusteella.

UM:n hämärärähommista on toki raportoineet muutkin, mutta ne ovat kaikuneet kuuroille korville. Tosin kevättalvella 2019 valmistui ministerien pyytämä selvitys UM:n työilmapiiristä, joka ilmeni tuletuneeksi. Onko hämäräpuuhille todella tarkoitus tehdä jotain, vai onko touhu taas pelkkää silmänlumetta. Liimataanko pelkästään siisti laastari mätivän haavan päälle? Todellinen ongelma on syvällisempi:

Omasta tapahtumastani on kulunut vuosikymmenen. Sen aikana kymmenet tuhannet (ympäristö)pakolaiset ovat hukkuneet Välimereen. Useat eivät olisi lähteneet uhkarohkealle matkalleen, jos pronssikautinen viljelymetodi olisi ollut heidän käytettävissään.  Paljonkohan Suomi vielä tuottaa lisää ruumiita vilpillisellä touhullaan? Täytyyköhän ruumiita olla yli 100 000, ennenkuin Oikeusasiamiehen mainitsema ”erityinen syy” ehto täyttyy.

Täytynee laittaa nettisivuille laskuri kuolleiden määrän seuraamiseksi! Onkohan Nobel palkinto tärkeämpi kuin 100 000 ihmisen henki? Sen mukaan  yhden taviksen elämän arvo on pyöreästi 10 euroa.

Ympäristöpakolaisten määrä kasvaa rajusti  Afrikassa, sillä aavikoituminen
uhkaa jopa kolmasosaa sen maapinta-alasta. Sieltä lähtee liikkeelle pian miljoonia pakolaisia.

En ole myöskään saanut vastausta kysymykseeni, onko  UM:n pyyntö jatkovalmistella projektia edelleen voimassa? Toivon, että Ulkoasiainvaliokunta selvittää asian ja antaa vastauksen.

Ilman kehitysyhteistyön hämärähommia, pronssikautinen ympäristöteknologia olisi 30 vuoden kuluessa jo perinpohjaisesti tutkittu ja testattu. Suomi olisi voinut olla johtavia maita Lähi-Idän ja Afrikan ympäristön pelastamisessa!

Nyt ainakin tulisi perusteellisesti pohtia, mitä asioista voisi oppia, jottei vastaavia möhläyksiä toistettaisi. Kehitysyhteistyössähän on sääntö, että väärinkäytökset piilotetaan. Jos joku uskaltaa niistä hiiskua, hän joutuu ”Mustalle Listalle”. Salainen ja laiton lista tulee pikaisesti lopettaa! Tavalliset kirjanpitäjät eivät pysty oivaltamaan mistä systeemi vuotaa, vihjeen on tultava organisaation sisältä.

Taannoin eräs kansanedustaja ehdotti, että Suomeen pitäisi perustaa totuuskomitea selvittelemään maamme historian kipupisteitä.

Kannatan kansanedustajan ehdotusta! Silloin voitaisiin selvittää:

  • Onko kehitysyhteistyövarojen salainen rahasto ”saavutettu etu”, joka voidaan edelleen säilyttää pienen kotimaisen eliitin ”hyvinvointirahastona”?
  • Vai tulisiko varat palauttaa takaisin niille kehitysmaille, joilta ne on kähvelletty?
  • Tulee tutkia murhattiinko Opetusministeriön kansliapäällikkö? Spesiaali aineilla myrkyttäjiähän liikkuu pitkin ja poikin!

Eräs Syyriassa toiminut YK:n  FAO ympäristöasiantuntija luonnehti ympäristöhankettani fantastisen hyväksi! Hän arvioi, että FAO:n projektiputken vuoksi hanke voitaisiin aloittaa aikaisintaan neljän vuoden kuluttua. Mielestäni ensimmäiset yksinkertaiset testit voitaisiin tehdä vaikka heti.

Siksi tunnustelen parhaillaan sopivia ulkomaisia tahoja, joilla on käytössään  nopeaan koetoimintaan tarkoitettua projektirahaa. Ainakin Norjasta näyttäisi löytyvän.

Persialaisista antiikkimatoista löytyy valokuvantarkkoja ohjeita kuinka pronssikautista ympäristöteknologiaa käytetään veden imeyttämiseen ja hedelmätarhojen perustamiseen

Näin hanke alkoi:

Vuonna 1987 järjestin yhdessä YK:n maatalousjärjestön (FAO) kanssa valuma-alueiden hoitoon ja metsittämiseen liittyviä asiantuntijaseminaareja Aasiassa ja Afrikassa. Keniassa suurlähettiläs, sittemmin alivaltiosihteeri, lähetti minut perehtymään metsityskokeisiin, jossa käytettiin kasteluapuna vedenimeytysaltaita. Altaiden teko oli vaivalloista, koska kuuppamainen työkalu pureutui huonosti kovaan maahan. Vetoeläin väsyi nopeasti jatkuviin pysähdyksiin ja liikkeellelähtöihin. Niinpä aloin ideoida teknologiaa, joka poistaisi em. vaikeudet. Laadin asiasta projektiehdotuksen, joka sitten valittiin  UM:n konferenssissa jatkovalmisteluun. Tilaisuuden puheenjohtajana toimi tri. Kimmo Kiljunen, joka toimi myöhemmin kansanedustajana. Tuskin kuitenkaan hän oli se henkilö, joka väärensi projektini kadoksiin.

Koska Keniassa kokeillun kaltaista teknologiaa oli käytetty muinaisessa Israelissa, niin ryhdyin… (Klikkaa katsoaksesi enemmän!)

(Klikkaa linkkiä nähdäksesi muinaiseen Israeliin sijoittuvasta ”Molten images” elokuvahankkeesta enemmän!)

Seuraavaan artikkeliin: Namescope tietokonepeli